Yhdeksän kuukauden puuvene

Helsinkiläinen Heikki Salonen toteutti lapsuuden haaveen ja rakensi itselleen klassisen kauniin käyttö-fiskarin elo-kesäkuussa 2015-2016. Heikki ja Lulla-fiskari viettävät kesät saaristomeren satamissa seikkaillen. Seikkailuaikaa riittää, sillä huolella veistetyn veneen kevään kunnossapitotehtävät hoituvat sutjakasti kolmessa päivässä.

Puisevista haaveista totta

Visuaalisuus ja 50-60-luvun moottoripyörät sekä veneet ovat olleet Salosen sydäntä lähellä polven korkuisesta. Haave omasta veneestä sai kuitenkin odottaa toteutumistaan vuosikymmeniä Salosen kouluttautuessa vaatturimestariksi ja tehdessä uraa muun muassa kansallisteatterissa puvuston hoitajana ja vaatturina.

Aktiivisen työuran jäädessä taa oli Salosen aika tarttua lapsuuden haaveeseen. Eurajoen kristilliseltä opistolta löytyi veneiden valmistukselle omistettu veistömörakennus ja kouluvuoden pituinen veneenveiston opintokokonaisuus.

Kukin opiskelija 10 hengen ryhmästä valitsi itse mieleisensä venemallin saatavilla olevista mallikaarista. Tarvikkeet puutavarasta kuparinauloihin, niitteihin ja haponkestäviin ruuveihin tulivat opistolta. Oppilaiden tehtäväksi jäi hankkia valitsemaansa venemalliin sopiva moottori, akseli ja potkuri.

Pulleahko luvialainen fiskari valikoitui Salosen veneeksi tilavuutensa johdosta.  Kajuutta mahdollistaa nukkumapaikat kahdelle ja pitää varusteet kuivina. Leveyden ja tilavuuden vaihtokauppana fiskari rullaa reippaasti sivuaallokossa, siitä nimi Lulla.

Veneen rakentaminen aloitettiin pohjasta ylöspäin. Opistolta löytyneet mallikaaret kiinnitettiin köliin ja runko muodostui lauta kerrallaan mallikaarten ympärille. Veistoprosessia Salonen kuvailee antoisaksi ja kiinnostavaksi. Teoriaa oli muutama tunti viikossa, muutoin opinnoissa keskityttiin käsillä tekemiseen työvaihe kerrallaan, opettajan ohjeiden mukaisesti.

Salonen asui veistovuoden Eurajoen opistolla. Hintaan sisältynyt täysihoito ja veistohallin läheisyys mahdollistivat työn jatkumisen vielä päivällisen jälkeenkin, mikä sopi prosessille antautuneelle Saloselle erinomaisesti. Kurssilla valmistui kaksi vastaava fiskaria, tosin ilman kajuuttaa, sekä seitsemän pienempää puuvenettä. Suuri osa kurssikavereista oli Salosen tavoin eläkeläisiä, mutta nuorempaakin puuveneisiin hurahtanutta väkeä oli joukossa.

Hyvin tehty puuvene on vähätöinen ja pitkäikäinen kumppani

Sympaattisen pyöreät mutta silti klassisen kauniit muodot, turkoosi ruffi ja kiiltävä lakkapinta tekevät Lullasta varsinaisen päiden kääntäjän. Salosen haastattelun ollessa käynnissä Suomenlinnan vierasvenelaiturissa harva se ohikulkija pysähtyy ihastelemaan tätä kotimaista designtuotetta. Ilman Salosen vapaaehtoista todistusta olisi vaikea uskoa että kasa lautaa vääntyy tähän muotoon aloittelijan käsissä alle vuodessa.

Käytössä Salonen ei koe puuvenettä lainkaan lasikuituista vastinetta työläämmäksi. Keväällä riittää yksinkertainen kolmen päivän huolto. Tärkeää on tehdä huolto ajoissa niin että limisaumavene on vappuna vedessä eikä pääse turhaan ravistumaan, kuivumaan ja vuotamaan.

Kyljet harjataan messinkiharjalla jotta puun syyt saadaan auki. Päälle Salonen levittää roslaakin mahongiksi kutsutun terva-pellavaöljy-pimenitärpätti-seoksen 30/30/30-sekoitussuhteella. Näin veneestä ei tule tummaa tervattua, vaan pinta on ikään kuin mahonkinen. Kanteen tehdään kevyt hionta ja lakkakerros päälle. Kannen käsittely helpottuu kun irrottaa suosiolla helat ennen hiomista ja lakkaamista. Pohjaan sivellään merenelävien kiinnittymiseltä suojaava maalikerros. Jos näyttää että jotain pientä lisäsäätöä täytyy tehdä, jättää Salonen puuhastelun mielellään kesän ajankuluksi: lakkapurkki ja hiomapaperi lähtee mukaan reissuun.

Suomenlinnaan Salonen on saapunut kahden viikon Saaristomeren reissulta. Kesäisin päivät kuluvat vesillä nauttien ja paikallissatamaissa autenttisesta saaristoelämästä nauttien. Saaristokylät, savukala ja puufiskari on suomalaiseen sieluun osuva ajaton ja toivottavasti ikuinen yhdistelmä.